Rantarosvon räpellyksiä

Nykyään lennokkiharrastuksen alkamista helpottaa ja halventaa huomattavasti lennokkisimulaattorit. Ne on tietokoneohjelmia joilla voidaan lennättää lennokkeja. Tietokoneeseen voidaan kytkeä se sama radio jolla lennätetäänkin, mutta sitä ei välttämättä vielä ole ja polte on kova. Toinen vaihtoehto on se ettei tietokoneesta löydy com1 porttia vaan pelkästään usb. No kaikkiin radioihin ei saa usb kaapelia ja vielä useampaan sitä ei saa kohtuullisella hinnalla.

Nouhätä! Aina voi soveltaa. Tavallista peliohjaintakin voi käyttää. Tuntuma pikkasen kärsii, kun konetta ei voi trimmata lentämään suoraan. Eli joudut korjaamaan trimmiä pitämällä ”sauvaa” vinossa. Simulaattorin tarkoitushan on saada ohjaintoiminnot painumaan “häntäluuhun”  eli oppia kääntämään lennokkia oikeaan suuntaan kaikissa tilanteissa. Se ei oo niin helppoa ko vois kuvitella. Itseään kohti lentävä lennokkihan kääntyy päinvastaseen suuntaan kuin ohjaimesta käännät. Eli pitää oppia kääntämään oikein “väärään” suuntaan.

Simulaattoreita on monen tasoisia ja huippuversiot niistä saa tietokoneen kyykkäämään ihan kunnolla jos se ei oo viime viikolla ostettua mallia. Grafiikat toki on hienoja. Voit ottaa lennätyspaikastasi valokuvan ja käyttää sitä lennätysympäristönä. Helikopterikäytössä laadukas simulaattori on tärkeä, mutta lennokin ohjaamisen rutiinit löytyy ilmaisillakin simulaattoreilla. Voi ilmaisellakin simulaattorilla todeta kuinka vaikeaa se helikopterin lennätys on, mutta vakavampaan harjoitteluun se ei riitä.

Itse tykkään ilmaisesta FMS simulaattorista. Voit ladata sen täältä  ja lisää koneita vaikkapa täältä.

Alla olevassa kuvassa on tavallinen peliohjain modattu sellaiseksi että sitä voi käyttää simulaattorilla ns. kynäotteella. Normaali peukkuote jos on käytössä ei ohjainta tarvitse modata. Modaus on tehty 2 putken pätkällä jotka on liimattu ohjaimeen kuumaliimalla. Sauvat lähtee irti jälkiä jättämättä.

Jos haluat antaa palautetta tai ottaa yhteyttä muiden näkemättä, onnistuu se palautelomakkeella

http://www.rantarosvo.org/sivut/Sahkopostipalaute.html

Nykyään on helppo tehdä ledeistä lentovalot lennokkiin. Ensimmäisenä tulee mieleen, mistä otetaan sähkö. No ei ne valot mitään ihmeellisyyksiä vaadi. Ledit vie virtaa niin vähän että yleensä ne ei tuota mitään ongelmia vaikka virrat ottaa Y-haarajohdolla vastaanottimelta servon rinnalta. Tämä on siis perusmalli missä valot palaa aina kun lennokissa on akku kiinni. Jos haluat laittaa laskeutumisvalon joka syttyy kun laskulaipat laskee alas. Saa kytkennän tehtyä helpoiten pienellä mikrokytkimellä joka on liitetty laippojen servon tai vivuston yhteyteen. Toki netistä löytyy rakennusohjeita kytkimelle joka voidaan kytkeä suoraan servon tilalle vastaanottimeen. Jos on elektroniikka hommat hallussa niin mukavahan se on semmonen kytkin väsäillä. Ohjeita löytyy englanniksi googlella. Hakusanana vaikkapa RC-switch

Ledihän vaatii aina etuvastuksen jolla tiputetaan jännite sopivaksi. No vastuksen koko riippu käytetystä jännitteestä ja se taas akusta. Jos virta otetaan servojohdosta on jännite aina sama akusta riippumatta, mutta esim. 2 kennoisella ja 3 kennoisella lipo akulla on jo huomattava reilun 3v jänniteero ja se vaatii erikokoisen vastuksen. Myös tavallinen led ja superkirkas led vaativat erilaisen vastuksen.

Alla olevassa kuvassa vastuksien arvoja tavallisimmille lennokeissa käytetyille jännitteille. 

 

Alla kytkentä jos otat virrat suoraan akulta 

Alla kytkentä jos otat virrat servojohdolta 

 Laskeutumisvalo kytketään samalla tavalla vaikka virta otettaisiinkin suoraan akulta. Ei oo vaan tullu piirrettyä sitä tohon ylempään kuvaan.

Jos haluat antaa palautetta tai ottaa yhteyttä muiden näkemättä, onnistuu se palautelomakkeella

http://www.rantarosvo.org/sivut/Sahkopostipalaute.html

Onhan se mukavampaa, että lennokissa on valot niinkuin oikeissakin lentokoneissa. Nykyään ne on helppo toteuttaa ledeillä, mutta siistien johdotusten kanssa on usein ongelmia. Miten saada esim. puistolennokin foamisiipeen johdot siististi kun niitä ei voi asentaa siiven sisään. Uran viiltäminenkin siipeen heikentää sitä merkittävästi.

Itse olen käyttänyt jo monissa lennokeissa Tiffanylasitöissä käytettävää kuparinauhaa. Sitä saa monen levyisinä eikä ole kovin kallistakaan.

 

Nauhassa on liima toisella puolella joten sen saa näppärästi liimattua siiven pintaan. Juottaminen on helppoa, onhan nauha nimenomaan lasinpalasten toisiinsa juottamista varten kehitetty. Maalikin siihen tarttuu moitteettomasti.

Jos haluat antaa palautetta tai ottaa yhteyttä muiden näkemättä, onnistuu se palautelomakkeella http://www.rantarosvo.org/sivut/Sahkopostipalaute.html